Ajatus on periaatteessa kannatettava. Erityisesti toivon Suomen kehittävän omaehtoista bilateraalista yhteistyömallia itäisen Euroopan, Venäjän ja keskisen Aasian suuntaan, EU:n varaan jättäytyminen olisi virhe. Emme kuulu EU:ssa suurten valtioiden joukkoon ja ellemme pidä itse kansallisista eduistamme huolta, jäämme auttamatta jalkoihin.
Suomessa olisi myös monenlaista pienteollisuuden innovaatiokykyä, kunhan se saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Ei kaiken tarvitse olla suurta ollakseen kannattavaa. Lähtökohtana voisivat olla tuotteet, joille tuolla suunnalla on erityistä tarvetta.
Suomen ainutlaatuinen asema idän ja lännen välissä on kansallinen aarre. Sitä ei saa hukata.
Iirikselle UM:n politiikkalinjauksessa seuraavat: Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Georgia, Armenia, Azerbaidzhan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgistan, Tadzhikistan. Itse lisäisin joukkoon myös länsi-Balkanin (Serbia, Bosnia-Herzegovina, Montenegro, Makedonia, Albania)
#2
”Suomen ainutlaatuinen asema idän ja lännen välissä on kansallinen aarre. Sitä ei saa hukata.”
Olen samaa mieltä. Tätä aarretta ei oikein ole osattu vielä hyödyntää.
Yksi tärkeä asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota, on suomalaisten kielitaito. Varsinkin venäjänkielisistä on puutetta. Pakkoruotsi pitäisi lakkauttaa ja pakkoruotsin tunnit antaa valinnaisten kielten käyttöön. Ilman tätä uudistusta Suomen kielivaronto ei laajene.
Työtä on suomalaisilla edessä.
Toivottavasti löydämme notkeasta ja joustavasti oman nichemme. Suuria emme pysty tekemään, mutta pieniä ja muiden ohi meneviä kuitenkin.
Maantieteellinen sijaintimme on etu, joka on hyödynnettävä. Aivan vieressämme on Pietari, joka on valtavan suuri markkina-alue tosin omine vaaroineen.
Suomalaiset ennakkoluulottomasti töihin.
Pakkoruotsista on mikä pikimminkin luovuttava. Ensin annamme opiskelijoidemme valita englannin jälkeen tai sen sijasta ykköskielenä venäjän. Suomi tarvitsee osaajia englannin, venäjän, saksan, espanjan ja miksei ruotsin kielen taitajissa. Mutta me emme tarvitse sellaisia, jotka ovat lukeneet useita vuosia Suomessa puhutta ruotsin kielen murretta jolla ei pärjää missään muualla kuin ehkä Suomessa.
Suomessa on mitä pikimmiten annettava koululaisille oikeus valita mitä kieliä he haluavat opiskella.
#7
Tässä ei mielestäni ole kysymys kumartamisesta eikä pyllistämisestä. Ei kannata olla liian musta-valkoinen, se ei ole tarpeellista.
Suomen pitäisi tunnustaa oma slaavilainen perintönsä ja käyttää sitä hyväkseen. Suomella on aina ollut sama, pitkä maaraja idän suuntaan, ja pitkiä aikoja historian saatossa tuo raja on ollut varsin avoin. Karjalainen siirtoväki toi Suomeen paljon osaamista, jota ei vieläkään ole hyödynnetty.
On aika päästä irti kylmän sodan aikaisesta ajattelusta. Suomen on löydettävä oma paikkansa maailmassa, irrottauduttava menneisyyden kahleista, itsenäistyttävä aidosti suomenkieliseksi, suomalaiseksi yhteiskunnaksi.
Olen iiriksen kansssa - teoriassa - samaa mieltä.
Valitettavasti käytäntö ei tässä vastaa teoriaa.
Tämän käytännön kohtaan käytännön politiikassa liki viikottain.
Siitä huolimatta iitiksen viimeinen kappale on oikea tavoitteeksi.
Kommentoi tätä artikkelia
Ari Rusila
Jyväskylä
Olen projektihallinnan ammattilainen ja freelancer Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat siviilikriisinhallinta, EU:n ulkoiset suhteet, geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli. Alueellisesti huomioni kohteina ovat Balkan, Musta meri, Kaukasus, Venäjä, Israel ja Iran vaikkakin kirjoitan lähinnä vain kahdesta ensinmainitusta. Pääblogini on englanninkielinen AriRusila's BalkanBlog - http://arirusila.wordpress.com; lisäksi minulla on puolisen tusinaa muuta blogia pääosin samoin sisällöin mutta eri lukijakunnin. Tähän blogiin kokoan linkkejä kirjoituksiini. Mielipiteet ovat puhtaasti omiani - en ole ehdolla missään vaaleissa enkä pyri myymään sen enempää tavaraa kuin aatteitakaan.
Mitä maita luetaan tähän Itä-Euroopan alueeseen, josta tässä on kyse?
Ajatus on periaatteessa kannatettava. Erityisesti toivon Suomen kehittävän omaehtoista bilateraalista yhteistyömallia itäisen Euroopan, Venäjän ja keskisen Aasian suuntaan, EU:n varaan jättäytyminen olisi virhe. Emme kuulu EU:ssa suurten valtioiden joukkoon ja ellemme pidä itse kansallisista eduistamme huolta, jäämme auttamatta jalkoihin.
Suomessa olisi myös monenlaista pienteollisuuden innovaatiokykyä, kunhan se saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Ei kaiken tarvitse olla suurta ollakseen kannattavaa. Lähtökohtana voisivat olla tuotteet, joille tuolla suunnalla on erityistä tarvetta.
Suomen ainutlaatuinen asema idän ja lännen välissä on kansallinen aarre. Sitä ei saa hukata.
Iirikselle UM:n politiikkalinjauksessa seuraavat: Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Georgia, Armenia, Azerbaidzhan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Kirgistan, Tadzhikistan. Itse lisäisin joukkoon myös länsi-Balkanin (Serbia, Bosnia-Herzegovina, Montenegro, Makedonia, Albania)
#2
”Suomen ainutlaatuinen asema idän ja lännen välissä on kansallinen aarre. Sitä ei saa hukata.”
Olen samaa mieltä. Tätä aarretta ei oikein ole osattu vielä hyödyntää.
Yksi tärkeä asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota, on suomalaisten kielitaito. Varsinkin venäjänkielisistä on puutetta. Pakkoruotsi pitäisi lakkauttaa ja pakkoruotsin tunnit antaa valinnaisten kielten käyttöön. Ilman tätä uudistusta Suomen kielivaronto ei laajene.
Onhan meillä tämä nuolenkärki asema ”Pohjoisessa uloittavuudessa”. Kannustava esimerkki, eh?
Mitä tulee Suomeen ”solmukohtana” Itä-Eurooppaan, niin kannattaisikohan kirjoittajan tutkia karttaa hieman tarkemmin.
Aika solmussa saa kengännauhat olla, jos jalat vievät Belgradista Berliiniin Helsingin kautta…
Omilla ehdoilla toki kannattaa ja pitääkin tehdä kaikki mahdollinen ja vähän ylikin.
Jos siitä sitten on malliksi muillekin, niin eihän se haittaa. Paitsi sitten, kun seuraavassa kilpailussa Suomi huomaa jäävänsä väärälle rannalle.
Työtä on suomalaisilla edessä.
Toivottavasti löydämme notkeasta ja joustavasti oman nichemme. Suuria emme pysty tekemään, mutta pieniä ja muiden ohi meneviä kuitenkin.
Maantieteellinen sijaintimme on etu, joka on hyödynnettävä. Aivan vieressämme on Pietari, joka on valtavan suuri markkina-alue tosin omine vaaroineen.
Suomalaiset ennakkoluulottomasti töihin.
Pakkoruotsista on mikä pikimminkin luovuttava. Ensin annamme opiskelijoidemme valita englannin jälkeen tai sen sijasta ykköskielenä venäjän. Suomi tarvitsee osaajia englannin, venäjän, saksan, espanjan ja miksei ruotsin kielen taitajissa. Mutta me emme tarvitse sellaisia, jotka ovat lukeneet useita vuosia Suomessa puhutta ruotsin kielen murretta jolla ei pärjää missään muualla kuin ehkä Suomessa.
Suomessa on mitä pikimmiten annettava koululaisille oikeus valita mitä kieliä he haluavat opiskella.
EU:n itäiset kumppanit (joihin itse en Balkaninen maita lukisi) ovat kaksiteräinen miekka - juuri tuon ”poliittisen” maantieteen takia.
Jos kumarrat EU:n itäisille kumppaneille, pyllistät Venäjälle (tilanne ”for to day”).
Nyt pitäisi olla näkijä: kummalle on viisaampaa - Suomen vastaisen menestyksen kannalta - kumartaa?
Oma vastaukseni on: En tiedä.
#7
Tässä ei mielestäni ole kysymys kumartamisesta eikä pyllistämisestä. Ei kannata olla liian musta-valkoinen, se ei ole tarpeellista.
Suomen pitäisi tunnustaa oma slaavilainen perintönsä ja käyttää sitä hyväkseen. Suomella on aina ollut sama, pitkä maaraja idän suuntaan, ja pitkiä aikoja historian saatossa tuo raja on ollut varsin avoin. Karjalainen siirtoväki toi Suomeen paljon osaamista, jota ei vieläkään ole hyödynnetty.
On aika päästä irti kylmän sodan aikaisesta ajattelusta. Suomen on löydettävä oma paikkansa maailmassa, irrottauduttava menneisyyden kahleista, itsenäistyttävä aidosti suomenkieliseksi, suomalaiseksi yhteiskunnaksi.
Olen iiriksen kansssa - teoriassa - samaa mieltä.
Valitettavasti käytäntö ei tässä vastaa teoriaa.
Tämän käytännön kohtaan käytännön politiikassa liki viikottain.
Siitä huolimatta iitiksen viimeinen kappale on oikea tavoitteeksi.